HSRC:n SM-liigajoukkueen vuoden ensimmäiset treenit takana ja ainakin meikäläisellä paikkoja kolottaa nyt siihen malliin, että ihme on, jos ei rupea jatkossa maila, jalat ja pallo viuhumaan kentällä vähintään tripla tempolla. Kovaa oli, mutta olkoon. Eihän se kehitys kai vahingossa tapahdu, ainakaan siis lahjattomille.
Treeneissä tuntui välillä jopa siltä, että ne paljon puhutut nikitkin saattoivat välillä nostaa piiloista päitään – Poikolainen houkutteli ne herkällä käsittelyllään esille , mutta onneksi tämä oli kuitenkin nopeasti ohimenevää kuvitelmaa, ainakin siis omalta kohdaltani. Paikalla tällä kertaa olivat Kononen, Leskinen, Poikolainen ja Hatjasalo. Muut jengin jäsenet vetivät todennäköisesti raivokkaasti suut vaahdossa mäkivetoja tai porrasjuoksuja omilla tahoillaan.
Treeneissä vedettiin paras kolmesta erästä pelejä ja minusta tuntuu, että en voittanut. Itsehän en niinkään ollut pisteiden perässä vaan yritin lähinnä hakea sitä juuri oikeaa mittaa (sitä kuitenkaan löytämättä). Lopuksi vielä pienet drillit ja kenttäjuoksut varmistamaan, että huomenna muistaa olleensa. Ensi viikolla uudet rääkit ja paikalla pitäisi olla porukkaa kuin pipoa.